Runot

Veijo Baltzar - kulkurimustalainen, kirjailija, kuvataiteilija, näytelmäkirjailija ja -ohjaaja ja Agricola-palkittu kulttuurineuvos - on kirjoittanut runoja koko uransa ajan. Seitsemän kielen kitarassa niitä julkaistaan ensimmäisen kerran kirjamuodossa. Baltzarin runoissa mustalaisperinne soi väkevänä ja vimmaisena, kaihoisana ja katkerana, ihmisarvoa vaatien ja sen itsetietoisesti ottaen (Leevi Lehto, 2014).

Baltzarin runoja lauluiksi ovat säveltäneet mm. Toni Edelman, Jere Laukkanen ja Kiureli Sammallahti.

Veijo Baltzar, Laituri D, 2013

Punainen puutarha

Vielä tahtoisin muistaa,
vielä tahtoisin hukkua
hiustesi puutarhaa.

Kuin hiljaiset putoukset,
kuin punaisen virran juoksu,
punainen puutarha.

Solmit nauhoja hiuksiin,
tupsulankoja suortuviin,
hiustesi puutarhaan.

Vielä tahtoisin muistaa,
vielä tahtoisin koskettaa,
mustaa tukkaasi,
punaista puutarhaa.

Mutta elämä valui pois,
veren punaisena,
pitkin hiustesi puutarhaa.

Tuulesta noussut

Tuulesta noussut tulehen tuijotin,
kasvosi näin,
sen päivän muistan, kun käteesi tartuin,
ja pedon ansaan jäin.

Tuulesta noussut tulehen tuijotin,
kasvosi näin,
niin tie tää vie
ja miehen voiman tunnen.

Tuulesta noussut tulehen tuijotin,
sen minkä ottaa,
sen iäksi ottaa
ja minä tulehen tuijotan.

Veijo Baltzar, Minussa, 2013

Elän laulusi sävelen

Elän laulusi sävelen,
sovitan sointuni sinuun.
Anna käsien kosketella,
silmien hyväillä,
älä pelkää rytmiäsi minussa.

Maailma nukkuu kuolleessa meressä,
meri on musta ja syvä,

jos sinä nukut,
kukaan ei kerro, missä tavataan.

Tule luokseni

Tule luokseni,
tule luokseni joskus,
tule uusien tuulien puuhun,
tule ihmisten aikaan.

Tule luokseni joskus,
tule luokseni joskus,
olen odottanut sinua
ja istun yhä odottaen
pienellä jakkarallani oveni edessä,
jossa ristiveto kalvaa jäseniä
ja kylmät tuulet puhaltavat.

Tule luokseni,
tule luokseni joskus,
tule ja sulata minut.