Käärmeenkäräjäkivi

1988, Tammi

Mökin lattialle on ilmestynyt kivi, vihertävä kostea kivi. Kukaan ei tiedä, mistä se on tullut, kuka sen on tuonut. Onko sen ilmestyminen enne? Perhe ei tiedä, mutta kaikkien elämän kivi muuttaa. Romaani liittyy sekä nykyaikaan että mustalaisuskomusten ajattomaan todellisuuteen.

”Baltzar on aivan ainutlaatuinen kirjailija Suomessa. Vastaavaa ihmisen paljaaksi riisumista, biologisen alkuvirran kuvaamista ei ole äkkiä osoittaa. Baltzarin käsissä perhe käy alastonta valtakamppailua, julkeaa ja tiedostettua. Tappelut, alistaminen, nolaaminen ovat sallittuja ja hyväksyttyjä ja kaiken leimaa ulkoinen elehtiminen, liikkeet ja katseet, jotka valtaväestön taisteluista ovat hautautuneet jo ns. sivistyksen alle. Käärmeenkäräjäkivi on kaikessa mystisyydessään syksyn kiehtovimpia kirjoja.”

Marita Pere, Länsi-Suomi 30.10.1988



”Kuvaustavassa on kulisseja repivää alkuvoimaa. Baltzarin lähestymistapa ihmiseen ei muistuta ketään suomalaista kirjailijaa. Lähinnä tulevat mieleen amerikkalaiset Erskine Caldwell ja John Steinbeck. Kyseessä on jonkinnäköinen pohjavirran näyttäminen. Ihmisen biologinen sisin on paljaana,
arvovaltataistelu on julkean avointa, tiedostettua ja ovelaa samanaikaisesti. Taistelu ja tappelu hyväksytään, juoniminen, hyökkääminen ja väistäminen ovat avoimia."

Erkki Kiviniemi, Uusi Suomi 26.10.1988


”Baltzar vie kertomusta eteenpäin lyhyin ja visuaalisin väläyksin, hallitusti ja tiiviisti. Kirja on yksi syksyn ilon aiheista."

Matti Rinne, Ilta-Sanomat 1988


”Baltzar on kijroittanut mustalaiskulttuurin edustusteoksen."

Jorma Heinonen, Keski-Suomalainen 10.11.1988


”Baltzarin Käärmeenkäräjäkivi on vuoden erikoislaatuisimpia kirjoja. Toivottavasti se noteerataan arvolleen sopivasti. (…) Kirja on hersyvä tutkielma ihmisistä poikkeustilassa. Käärmeenkäräjäkivi on tiukkaa verbaalista tulitusta, se on enemmän näytelmä kuin romaani. Dialogi on harvinaisen ilmaisuvoimaista, muut kerronnalliset ratkaisut voi lukea näytelmän paranteesina. Jokaisella ’näyttelijällä’ on oma luonteensa ja äänensä. He ovat aidosti lihaa ja verta."

Ilari Kopsala, Etelä-Saimaa 9.12.1988